Klubin historia

Suomen Arktisen Klubin syntysanat luettiin toukokuussa 1982 Grönlannin itärannikon jylhissä maisemissa.

Kaksi suomalaista arktisiin seutuihin mieltynyttä retkeilijää puski eteenpäin vaivoista välittämättä. Retkeä oli takana jo pari viikkoa, kun yllättäen ilmestyneet polttavat vatsakivut vaikeuttivat miesten matkaa merkittävästi. Matkaa oli jäljellä vielä noin 300 kilometriä, eikä mahdollinen reitiltä oikaisukaan ollut kovin houkutteleva, kun tilannetta tarkkailtiin retkelle hankitulta 1:2 500 000 mittakaavaiselta kartalta.

Seuraavien tuskan täyttämien viikkojen aikana retkeläisillä oli aikaa miettiä, miten ainakin tulevat retkikunnat voisivat valmistautua paremmin. Olisiko suomesta löytynyt retkeläisiä, joiden tiedot ja taidot yhdistettynä omiin, olisivat auttaneet tämänkin retken omin voimin loppuun?

Hidas eteneminen myöhästytti miesten aikataulua siinä määrin, että toukokuun lopussa ruokavarannot loppuivat kokonaan. Paikallisen koiravaljakkoajajan kanssa oli sovittu nouto erään vuonon perukasta, mutta nyt miesten saapuessa sinne ei paikalla ollutkaan ristin sielua. Silloin myös ymmärrettiin mitä sana "immaqha" tarkoittaa. Se eskimonkielinen sana tarkoittaa "ehkä", ja se oli ollut myös vastaus sopimukseen tulla noutamaan miehet retken loputtua.

Muutaman nälän kyllästämän päivän päästä kuitenkin paikallinen poliisi, joka oli myös tietoinen suomalaisten suunnitelmista, tuli paikalle tarkistamaan tilannetta ja lopuksi myös auttoi 150 km:n päähän kylästä jääneet miehet takaisin sivistyksen pariin.

Suomen Aktisen Klubin kokoaminen alkoi näiden miesten, Eino Putkosen ja Matti Taposen toimesta syksyllä 1982.

Perustava kokous pidettiin 30. - 31.7.1983 Tampereella, uimahallin Rosson ravintolassa. Paikalle oli saatu 16 suomalaista jäätiköiden valloittajaa kahdeksasta eri retkikunnasta. Paikalla oli mm. Christer ja Peter Boucht, Viljo Haapala, Eero Varonen, Pentti Kronqvist ja Retkiryhmä 76:n, Suomen ladun huippuvuoriretkikunnan, hämeenlinnalaisten, vantaalaisten, keravalaisten ja espoolaisten retkiryhmien edustajia. Jäsenistö oli saavuttanut huomattavia tavoitteita aina vuodesta 1966, jolloin Erik Pihkala ystävineen ylitti Grönlannin mannerjäätikön. Tämän jälkeen suomalaiset jäätikköretkeilyn harrastajat olivat käyneet mm. magneettisella pohjoisnavalla ja ylittäneet Huippuvuorten ja Grönlannin vaikeita vuoristojäätiköitä.

Klubin puheenjohtajaksi äänestettiin insinööri Eino Putkonen Kuopiosta.

Klubin tarkoituksena oli ryhtyä jakamaan tietoa olosuhteista, logistiikasta ja lupa-asioista arktisille alueille matkaaville retkeilijöille. Aikana, jolloin yhteydenpitovälineinä ulkomaillekin toimivat kirje ja lankapuhelin, olivat suorat kontaktit kohdealueiden viranomaisiin ja tavarantoimittajiin elintärkeitä. Tätä kaikkea tietoa klubilaiset olivat valmiita jakamaan. Tarkoituksensa tukemiseksi klubi kokoaisi arktisista retkistä ja alueista kiinnostuneita henkilöitä klubiin ja kokoaisi jäsenten arvokkaat tiedot yhteen. Klubilaisten keskuudessa yhtenä tärkeimmistä asioista pidettiin verkottumista ja tietojen lähteeseen tutustumista.

80-luvun aikana Suomen Arktinen Klubi kokoontui vuosittain. Klubia yritettiin tehdä tunnetuksi retkeilevän nuorison keskuudessa. Artikkeleita oli mm. Erä-lehdessä ja Helsingin Sanomissa.

Uusi hihamerkki ja logo lanseerattiin. Merkin suunnitteli juankoskelainen taiteilija Pertti Sallinen ja aiheena oli revontulien lisäksi jääkarhu jäälautalla. Merkin tarkoituksena oli tehdä klubia tunnetuksi ja sen käyttö rajattiin yksinomaan klubilaisten keskuuteen "kunniallisiin tarkoituksiin".

8.11.1986 uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Kalevi Kilpi. Samassa kokouksessa oli esitelmöimässä Erkki "Susi" Pulliainen, joka veloitti 300 markkaa esitelmästään.

28.10.1989 puheenjohtajaksi valittiin Christer Boucht, jolloin päätettiin myös rekisteröidä Suomen Arktinen Klubi, Finlands Arktiska Klubb , Finnish Arctic Club yhdistykseksi.

Ensimmäisen "virallisen" yhdistyksen varapuheenjohtajaksi valittiin Eero Varonen ja kokouksen esittämien yhdistyksen sääntöjen määräämiksi hallituksen jäseniksi Stig Björk, Kalevi Kilpi ja Eino Putkonen.

Perustamisasiakirjassa mainittiin mm. että klubin lopettamistapauksessa kaikki yhdistyksen varat käytetään Pietarsaaressa toimivan arktisen Nanoq-museon hyväksi.

20.10.1990 Kalevi Kilpi toistamiseen puheenjohtajaksi

1990-luvun alkupuolella yhdistyksen logona käytettiin yleisesti uutta Finnish Arctic Club -logoa, johon oli kuvattuna kiertävän klubitekstin keskelle pohjoisnapaseutu napapiiriltä pohjoiseen.

25.11.1995 Puheenjohtajaksi valittiin Stig Björk, jonka ehdotuksesta myös klubin logo uudistettiin. Nyt logo vaihtui jääkarhusta kartan kautta edestäpäin kuvattuun mursuun. Logosta painatettiin myös viirejä, joita on annettu klubin puheenjohtajille tai muille tahoille, jotka ovat toiminnallaan edistäneet arktisten alueiden tuntemusta. Tärkeimpiä viirien saajia ovat olleet pohjoismaiden arktiset yhdistykset, kuten myös Venäjän vastaava taho.

Nanoq-museon tiloissa pidetyssä kokouksessa päätettiin myös muuttaa klubiin liittymissääntöjä retkeilijöiden osalta niin, että jäseneltä vaaditaan vähintään kaksi viikkoa kestänyt vaativa retkikuntaluontoinen matka. Aikaisemmin vaadittavan retken kesto oli ollut kolme viikkoa.

Vaikka Suomen Arktinen Klubi päätettiinkin virallistaa yhdistysrekisteriin jo vuonna 1989, saatiin tarvittavat leimat kaikkiin papereihin vasta 29.12.1995. Klubi oli nyt virallisesti rekisteröity yhdistys. Yhdistyksen kotipaikka on Vaasa.

12.10.1996 Klubin kokouksessa napapiirillä vieraili Svenska Polarklubbenin sihteeri Fred Goldberg, joka piti esitelmänsä "Napatutkimuksen historia katsottuna kamerasilmän kautta". Samassa kokouksessa myös Viljo Haapala Hailuodosta kertoi hylkeenpyynnistä pohjanlahden jäillä vanhoina aikoina, Pentti Kronqvist esitteli Nanoq-museon syntyä ja Matti Tervaskanto ja Reima Mustonen näyttivät hienon diasarjan Huurre-retkikunnan pohjoisnaparetkeltä vuodelta 1984. Illan lopuksi Matti Taponen esitteli suomalaisten ABOA tutkimusaseman kuljetusta ja asennusta Antarktiksella.

1990-luvun loppupuolella retkeily- ja tutkimustoiminnassa arktisilla alueilla oli nähtävissä selviä piristymisen merkkejä. Laskuvarjojääkärikillan järjestelmällinen toiminta arktisilla alueilla toi myös klubille uusia jäseniä.

Klubin perustamisesta lähtien puheenaiheena on ollut suomalaisen arktisen tietämyksen ja kokemusten kirjaaminen ylös kirjaksi, sekä asiasta tiedottaminen. Kokouksesta kokoukseen retkistä on yritetty kerätä tietoja julkaisua varten.

24.10.1997 kokouksessa Tampereella saatiin kuulla Norsk Polarklubin sihteerin Odd Lönön esitelmä menneen ajan jääkarhunpyynnistä Huippuvuorilla. Pentti Kronqvist käänsi puheen suomeksi. Samassa kokouksessa puheenjohtaja Stig Björk luovutti Arktisen Klubin viirin Christer Bouchtille, Viljo Haapalalle ja Eero Varoselle, sekä yhdistyksille Nanoq ja Norsk Polarklub. Vielä luvassa oli uusimman jäsenen Peter Reuterin esitelmä yrityksestä kulkea Pohjoisnavalle Grönlannin pohjoiskärjestä.

Klubin hallituksen järjestämät talvipäivät 1998 kevätjäillä Pietarsaaren edustalle eivät tuottaneet kovin suurta osallistujamäärää.

24.10.1998 klubin kokouksessa oli jälleen merkittävä vieras: tanskalainen Tommy Pedersen, joka kertoi millaista on ajaa Sirius-partiossa Koillis-Grönlannissa. 26 kuukautta kestänyt komennus Grönlannissa, jonka aikana hänelle kertyi 8000 kilometriä matkaa koiravaljakoilla, antoi uskomattoman paljon kerrottavaa. Tommy Pedersenille luovutettiin klubin viiri. Samassa kokouksessa myyntiin tuli myös klubin mursulogolla varustettu retkikuntalippu.

Heinäkuussa 1998 Pentti Kronqvist luovutti klubin viirin Umberto Nobile -museolle Italiaan.

20.11.1999 vuosikokous Hämeenlinnassa televisioitiin Laskuvarjojääkärikillan Grönlannin retkikunnan jäseniksi liittämisen vuoksi. Samassa kokouksessa esiintyivät Martti Vainio kertoen kiipeilyretkestä Itä-Grönlannissa, eskimologi Eva Jansson eskimoiden arjesta Luoteis-Grönlannissa, Veikka Gustafsson vuorikiipeilystä Etelämantereella, sekä Kari Vainio Laskuvarjojääkärikillan Grönlannin ylityksestä. Klubin viiri luovutettiin entisille puheenjohtajille Kalevi Kilvelle ja Eino Putkoselle.

28.10.2000 uuden vuosituhannen kokous sisälsi monia historiallisia esitelmiä. Veijo Meriläinen kertoi retkestään Etelänavalle edellisenä talvena (kesänä siellä), professori Matti Seppälä esitelmöi tutkimuksista Antarktiksen ja Alaskan jäätiköillä. Pietarin Arktisen ja Antarktisen museon johtaja Victor Bojarsky ja markkinointipäällikkö Victor Sverof selostivat venäläisten toimintaa pohjoisilla jäätiköillä. Lopuksi eskimologi Eva Jansson esitteli kääntämänsä eskimokulttuuria koskevan kirjan.

Vuosikokous pidettiin esitelmien osalta Pietarsaaressa Jakobstads Gymnasiumissa ja kokousosuus illemmalla Nanoq-museossa. Kokouksen asialistalla käsiteltiin seuran jäsenkelpoisuutta. Kokouksessa päädyttiin siihen, että ne, jotka ovat olleet vähintään kaksi viikkoa kestäneellä matkalla ikuisen roudan ja puurajan yläpuolella olevilla alueilla, voidaan kelpuuttaa jäseniksi. Alkuperäisten sääntöjen mukainen kolmen viikon mittainen vaativa retki jäi edelleen kumotuksi. Klubin viiri luovutettiin Pietarin Arktiselle ja Antarktiselle Museolle.

17.11.2001 päätettiin Suomen Arktisen Klubin uudeksi euromääräiseksi jäsenmaksuksi 20 € /vuosi. Kokouksessa uusiksi jäseniksi valittiin mm. Longyearbyen - Ny Ålesund melojat Riikka Jaakkola, Anna Parkkari ja Mikko Suominen.

Esitelmäosuus pidettiin Tampereella Museokeskus Vapriikin tiloissa. Ohjaaja Markku Lehmuskallio esitteli keräämäänsä pohjoisten kansojen nykytaidetta, josta oli esillä näyttely, tri. Jarmo Kankaanpää esitelmöi Vapriikin Pohjoinen hehku -näyttelyyn liittyen aiheesta "Beringinsalmi - yhteys joka ei koskaan katkennut" ja Dominick Arduin kertoi hiihtoretkestään magneettiselle pohjoisnavalle. Esitelmien jälkeen siirryttiin Kuruun Seitsemisen luontokeskukseen, jossa pidettiin varsinainen vuosikokous. Kokouksen jälkeen dos. Tuija Rankama esitelmöi aiheesta "Kobukin kutsu - Luoteis-Alaskan eskimoiden elämää ennen ja nyt" ja Eva Jansson esitteli Seitsemiseen kokoamaansa eskimonäyttelyä.

Vuoden 2002 kokous pidettiin Tampereella Museokeskus Vapriikissa. Jäseniksi hyväksyttiin Timo Polari, Patrick Degerman, Petri Heinonen ja Hannu Salo. Pentti Kronqvistin ehdotuksesta Christer Boucht ja Eero Varonen kutsuttiin Klubin kunniajäseniksi. Jarmo Kankaanpää valittiin uudeksi puheenjohtajaksi. Eroavalle puheenjohtaja Stig Björkille luovutettiin klubin viiri.

Ohjelmapuolella Timo Polari esitelmöi otsikolla "Päämääränä Etelänapa", Mikko Suominen ja Riikka Jaakkola otsikolla "Huippuvuoret - melontaretki arktiseen erämaahan", Mika Kalakoski otsikolla "Elämä Suomen tutkimusasemalla Etelämantereella" ja Heikki Karinen aiheesta "Arktisen retkikunnan lääkehuolto".

Vuonna 2003 kokous pidettiin jälleen Tampereella Museokeskus Vapriikissa. Jäseniksi valittiin Malin Moisio, Rinna Härkönen, Matleena Piesala ja Johanna Tyynelä patikkamatkasta Huippuvuorilla, sekä Perttu Ojala, Tero Teelahti ja Jermi Tertsunen hiihtoretkestä magneettiselle pohjoisnavalle. Esitelminä kuultiin Kari Vainion ja Kari "Poppis" Suomelan esitys Laskuvarjojääkärikillan retkestä magneettiselle pohjoisnavalle 2003, Jarmo Kankaanpään esitys eskimoiden arktisesta teknologiasta sekä Aina Nälkä -vartion (Moisio, Härkönen, Piesala, ja Tyynelä) selostus retkestään Huippuvuorilla sekä retkimuonan kotivalmistuksesta.

2004 vuosikokous pidettiin Tampereen pääkirjastossa. Jäseniksi valittiin Petri Mäkelä ja Petri Vuorenmaa. Kokouksen jälkeen esitelmiä pitivät Petri Mäkelä hiihtomatkasta poikki Grönlannin jäätikön keväällä 2003, sekä Pekka Havola sedästään Antero Havolasta, joka siirtyi sodan jälkeen yhdysvaltain armeijaan ja johti ensimmäisen kolonnan Byrdin asemalta etelänavalle v. 1961.

19.11.2005 vuosikokousta vietettiin jälleen Nanoq-museossa Pietarsaaressa. Klubiin ei poikkeuksellisesti tullut yhtään uutta jäsentä. Kokouksen merkittävin päätös lienee yhdistyksen omien web sivujen perustaminen, jotka rekisteröitiin keväällä 2006 äänestyksen jälkeen nimellä arktinenklubi.fi. Web sivujen luojiksi nimettiin Petri Mäkelä ja Petri Vuorenmaa. Kokouksen jälkeen esitelmiä pitivät Petri Mäkelä kuukauden kestäneestä Svalbard 2005 -retkestä. Kari Vainio esitteli/hyväksytti esitelmäänsä jääkarhun kohtaamisesta. Illan odotetuin esitelmä saatiin Toni Vaartimolta, joka kertoi Laskuvarjojääkärikillan kevään 2006 Pohjoisnapa-projektista.

2000-luvulla arktinen retkeily yleistyi suomessa siinä määrin, että esimerkiksi keväällä 2006 toteutui yli 30 hengen unelma arktisesta retkestä. Matkoja tehtiin pohjoisnavalle, Grönlannin halki ja Huippuvuorilla.

18.11.2006 vuosikokous sisälsi poikkeuksellisen pitkän uusien jäsenten listan. Kaikkien aikojen arktisen kevään jäljiltä klubiin liittyi peräti 18 uutta jäsentä. Mukaan liittyivät Eero Oura ja Vesa Luomala Grönlannin ylityksen perusteella. Jussi Hilden, Jari Kaaja, Harri Kalliovalkama ja Sami Nytorp seikkailivat keväällä Huippuvuorilla, kuten myös Marko Kaleva, Jani Kokko, Kari Kossila, Janne Kukkonen, Hannu Löppönen, Matti Mikkola, Petri Nevalainen, Hannu Ojanen, Maria Savolainen, Timo Stenros, Arto Suhonen ja Raimo Västinsalo, jotka tekivät matkansa Kari "Vaiskan" Vainion retkikunnassa.

Vuosikokouksessa käsiteltiin, paitsi uusien jäsenten hyväksyminen, myös Suomen Arktisen Klubin uutta logoa, joka hyväksyttiin pienen periaatteellisen keskustelun jälkeen. Logon on suunnitellut Jarkko Salama ja se on katsottavissa näiden sivujen vasemmassa yläkulmassa. Kokouksessa käsiteltiin myös julkaistujen internetsivujen sisältöä, sekä keskusteltiin mahdollisesta klubin historiaa käsittelevästä kirjaprojektista.

Jarmo Kankaanpää luopui klubin puheenjohtajuudesta ja uudeksi puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti Henrik B. Reims.

Ohjelmapuolella esitelmiä pitivät Eero Oura Grönlannin ylityksestä, Jari Kaaja Svalbard-2006 reissusta, Kari Vainio Spitsbergen-2006 retkestä ja lopuksi Henrik B. Reims Pohjoisnapa-retkestä.

Vuosikokous 17.11.2007 Nanoq-museon Goichman-galleriassa. Arktisen Klubin jäseniksi valittiin hakemusten perusteella vuosikokouksessa 2007 Jarkko Kiviniemi, Anu Korvenniemi, Kimmo Leppänen, Teija Parkkinen, Pauli Pohtio ja Marko Savola Kolmiviikkoisen Huippuvuorten reissun perusteella, sekä Sauli Herva, hänen tehtyä koiravaljakkoretken Huippuvuorten pohjoisosiin.

Henrik B. Reims jatkaa edelleen Klubin puheenjohtajana. Hallitukseen valittiin Kari Vainio, Pete Mäkelä ja Kalevi Kilpi. Hallitus valtuutettiin viemään eteenpäin Klubin historiikin tekemistä. Nanoq museon johtaja, useita arktisia retkiä tehnyt Pentti Kronqvist nostettiin Klubin kunniajäseneksi ja huomionosoituksena hänet vapautettiin jäsenmaksusta.

Illan ohjelmassa oli pitkästä aikaa mukana myös tieteellistä näkökulmaa, kun Veli-Pekka Salonen piti esitelmän Huippuvuorten Koillismaan retkikunnan (Kinnvika -projekti) tapahtumista. Mielenkiintoisen tunnin aikana kuulimme, miten Helsingin yliopiston glasiaaligeologit tutkivat ilmastonmuutoksen jälkiä arktisilla alueilla. Muita esitelmiä kuultiin mm. Kari Vainion Spitsbergen 2007 -retkikunnasta, Vuorenmaa-Mäkelä kaksikon tulevasta Grönlannin pitkittäishiihdosta ja Sauli Hervan koiravaljakkoretkikunnasta Huippuvuorilla.

Puheenjohtaja aloitti uuden perinteen, pitämällä lyhyen katsauksen tuleviin, vuoden 2008 retkikuntiin sekä vuoden aikana ilmestyneiseen kylmiä alueita koskevaan kirjallisuuteen.

Ilta jatkui ohjelman jälkeen perinteisellä savusaunalla ja päättyi lopuksi uudessa komentokorsussa.

Vuosikokous 22.11.2008 vietettiin talvisessa Fäbodassa Nanoq-museolla. Kokous vietiin läpi perinteisin "kannatetaan" menetelmin ja siinä yhteydessä uudeksi puheenjohtajaksi Henrik Reimsin tilalle valittiin Pete Mäkelä Tampereelta. Hallituksen jäseninä jatkavat Kalevi Kilpi, Kari Vainio ja uutena jäsenenä valittiin Toni Vaartimo. Hallitus valtuutettiin jatkamaan edelleen klubin historiikin keräämistä. Seuraavaksi kokouspäiväksi sovittiin 21.11.2009 klo 14 ja paikaksi Nanoq-museo Pietarsaaressa.

Uusiksi jäseniksi valittiin Klaus Klemola arktisen alueen kulttuurityön ja sen tuntemuksen edistämisen johdosta, sekä Seppo Virtanen Svalbard 2005 -retken ansiosta.

Kokouksessa esitettiin ulkomaisen vieraan pyytämistä esitelmöimään tulevina vuosina kokouksiin ja valtuutettiin hallitus tutkimaan asiaa. Vuosikokouksen pitopaikaksi sovittiin jatkossakin Nanoq-museon tilat, ellei jokin näyttely tai muu arktisiin alueisiin liittyvä tapahtuma sovi erityisen hyvin klubin perinteiseen kokousajankohtaan. Kokouksen päätyttyä klubi luovutti kesällä 70 vuotta täyttäneelle napamatkailija Pentti Kronqvistille jääkarhun entisten yli sadan jääkarhun kokoelman lisäksi.

Ohjelmapuolella illan aloitti Kari "Poppis" Suomela, jonka satelliittipuhelua etelänavan aamusta kuunneltiin hiiren hiljaa. Puhelu päättyi asiaankuuluviin hurraa huutoihin. Klubin perustajajäsenen Eino Putkosen esitys siirtyi ensi vuoteen, joten ohjelmaa jatkoi Pekka Holma kertoen kesän 2008 melontaretkestä Huippuvuorilla. Uudesta perspektiivistä kuvattu ja kuvailtu esitys oli mielenkiintoinen jääkarhuineen ja mursuineen. Ohjelma jatkui Pete Mäkelän Grönlanti etelästä pohjoiseen esityksellä ja päättyi Reimsin katsaukseen vuoden kirjasadosta ja ensi vuoden retkikunnista.

Ilta jatkui syömisen, saunomisen ja vapaamuotoisen muistelon merkeissä pikkutunneille asti.

21.11.2009 vuosikokouspäivä alkoi aiemmista vuosista poiketen esitelmällä. Spitsbergen 2009 huippuvuorten retkikunta (Vaiskan retkikunta) aloitti päivän klo 14 kun Mikko Mattila piti esityksen retkikunnan matkasta Huippuvuorten korkeimmille huipuille ja jääkarhujen pariin.

Varsinainen vuosikokous aloitettiin hiljaisella hetkellä klubin pitkäaikaisten jäsenien Christer Bouchtin ja Eero Varosen muistoksi. Pentti Kronqvist piti muistopuheen.

Vuosikokous sujui perinteisin menetelmin ja oli ohi puolessa tunnissa. Hallitus puheenjohtajineen jatkaa edelleen ja uusiksi tilintarkastajiksi valittiin Raimo Västinsalo ja Jari Kaaja. Pöytäkirjaan merkittiin myös, että klubin jäsenet Kari Poppis Suomela ja Pasi Ikonen oli kutsuttu Linnan juhliin itsenäisyyspäivänä.

Uusiksi jäseniksi vuosikokous hyväksyi seuraavat henkilöt:

• Lahtinen Lauri, Rummukainen Janne, Kokkoniemi Valtteri, Hakulinen Ville, Löfman Tomi, Nousiainen Jari, Nousiainen Johanna, Eskola Kare, Luoma Petri, Ahjosaari Tea, Markus Bruun, Pasi Suominen, Iikka Lantto ja Mikko Mattila, Vaiskan Huippuvuorten kolmiviikkoisen vaelluksen perusteella.
• Ikonen, Pasi pitkistä hiihtomatkoistaan Grönlannissa ja Etelämantereella.
• Jokinen, Matti joka on toiminut yhteensä n. 15 vuotta lentäjänä Huippuvuorilla Sysselmanin palveluksessa ja Grönlannissa erilaisissa tehtävissä aina 80 asteelle pohjoista leveyttä.
• J-P Mäki ja Pekka Holma melontamatkasta Huippuvuorten ympäri kesällä 2009.

Esitelmät jatkuivat Eino Putkosen mieleenpainuvalla esityksellä klubin perustamiseen johtaneesta matkasta ja syistä, miksi tällainen klubi on tarpeellinen. Esitys selvensi monille vanhoille ja uusille jäsenille sitä, mistä klubin toiminnassa on perimmiltään kysymys.

Pekka Holma jatkoi siitä mihin viime vuonna oli jäänyt kertoessaan matkasta meloen ympäri Huippuvuorten. Tällä kertaa matka vain oli viimein viety onnellisesti loppuun yhden kaksikon turvin.

Ennen ruokataukoa Jari Kaaja piti esityksen Huippuvuorille keväällä tehdystä reissusta, missä paitsi kiivettiin alueen korkeimmille huipuille, myös laskettiin Telemarkkia ennen laskemattomilla hangilla mieleen painuvissa maisemissa. Matkan aikana tapahtui myös historiallinen tapahtuma, kun Vaiskan ja Reissu Peten retkikunnat tapasivat keskellä Perriertoppenin rinnettä. Tapahtuma oli ensimmäinen suomalaisten retkikuntien kohtaaminen matkojensa aikana.

Evään jälkeen matka jatkui Greenland 2009 -retkikunnan länsi–itä-suuntaisen Grönlannin ylityksen esityksellä. Esitys keskittyi kahden retkikuntalaisen evakuointeihin, mikä kiinnosti kokousyleisöä, kuten myös retkellä käytetty tekniikka.

Illan päätti lukuisissa liemissä uitettu Kari Poppis Suomela esityksellään matkastaan etelänavalle yhdessä Pasi Ikosen kanssa. Kari Suomelasta tuli ”tusinamies”, eli kahdestoista ihminen maailmassa, joka on hiihtänyt, sekä etelä-, että pohjoisnavoille.

Ilta jatkui perinteisin suomalaisin menoin saunoen Nanoqin savusaunassa ja juttuja kertoen.

Vuosikokous 20.11.2010 sisälsi muutamia uusia asioita ja muilta osin jatkettiin vanhaan nopeaan kaavaan luottaen. Hallitus ja tilintarkastajat kopioitiin edellisvuoden pöytäkirjoista. Uusina asioita vuosikokous päätti ns. ainaisjäsenmaksusta, jolloin jäsen voi maksaa jäsenyytensä yhdellä 150€ maksulla ikuisiksi ajoiksi. Kokouksessa käsiteltiin myös klubin esittäytymistä Retki 2012 -messuilla.

Vuoden aikana ei ollut tullut uusia jäsenhakemuksia.

Kokouksen lopuksi huomioitiin, että Suomen Maantieteellinen Seura oli myöntänyt arktiselle matkailijalle ja museonjohtajalle Pentti Kronqvistille Wilhelm Ramsay –mitalin maantieteen alan harrastuksen hyväksi tehdystä työstä. Aloitteen mitaliasiassa teki professori emeritus Matti Seppälä.

Kokouksen jälkeen ohjelmassa oli kaksi esitelmää matkoista Grönlannissa. Johanna Nousiainen ylitti Grönlannin ensimmäisenä suomalalaisnaisena keväällä 2010. Retkikuntaan kuului Jari Nousiainen, Marko Savola ja Lauri Lahtinen. 21 vrk kestänyt matka tehtiin osin uudempia menetelmiä käyttäen ja erittäin nopeasti. Toinen matkakertomus kuultiin Grönlannin etelä–pohjoissuuntaisesta Expedition Kaffeklubben -matkasta Toni Vaartimon ja Vesa luomalan toimesta. 67 vuorokautta ja 2229 km.

Ilta jatkui rentoutuen savusaunan lämmössä ja vapaan tarinoinnin muodossa.